Taivas oli harmaa kun lähdimme ajelemaan kohti Orvietoa, vanhaa etruskikaupunkia. Navigaattoriin laitoimme kaupungin pääkadun, matkasimme pitkin kapeata ja kiharaista paikallistietä. Sisälle kaupunkiin ajelimme tosi kapeita mäkisiä katuja kaupungin muurien sisäpuolella. Kysyimme kadulla olevalta poliisilta parkkipaikkaa ja hän neuvoi parkkipaikan muurin ulkopuolelle alas sisääntulotien varteen, pelkäsimme taas joutuvamme kulkemaan rappuja pitkin useita kymmeniä metrejä. Mutta yllätykseksemme johti lukuisat liukuportaat ylös kaupunkiin. Kaupungin suurin nähtävyys on suunnattoman iso kirkko, todella komea, Kirkkoon sisälle emme tosin päässeet, koska siellä siunaustilaisuus ja sen loputtua kirkko suljettiin kolmeksi tunniksi. Pääsimme takaisin Assisiin ennen kello kuutta. 

Sitten oli juhlan aika olimme viikolla käyneet tilaamassa pöydän juhlaillallista varten keskiaikaisten muurien ympäröimästä ravintolasta, La Lanterna. Söimme kaikki antipastit, primot, secondit ja dolcit viineineen. Pieni, mutta intiimi juhla vesisateen ropistessa. Ensimmäiset sadepisarat matkamme aikana muuten. Onneksi olkoon Marja Liisa.