DOMINIKAANINEN TASAVALTA

19.2. – 6.3.2009


Matkalle lähtemiseni oli pitkään epävarmaa, joten olin hyvin huonosti valmistautunut.
Edellisenä iltana n. klo 19.30 ryhdyin pakkaamaan. Olin joitakin vaatteita katsonut valmiiksi, mutta melkein iski epätoivo kun huomasin, että tavarat eivät mahdu matkalaukkuun. Olin saanut lahjoituksena lankoja ja lasten vaatteita ja ne oli saatava mukaan. Karsin omista varusteistani ja sain melkein kaikki mahtumaan, osa jää odottamaan seuraavaa matkaa.

Enpä ehtinyt juurikaan nukkumaan, ihan hävyttömästi kävin suihkussa yöllä puoli kolmen aikaan, taksi tuli hakemaan klo 4.30.

Lentokentällä kaikki 13 matkalaista oli paikalla ja pääsimme aikataulun mukaan lähtemään Pariisin kautta Santo Domingoon.
Tropiikin lämpö tulvahti vastaan kentällä takseja odottaessa ja pitkän matkapäivän päätteeksi majoituimme meren rannalle, virkeimmät kipasivat heti uimaan illan pimeydessä. Totuttelimme lämpöön ja aikaeroon, saimmehan 6 tuntia aikaa lisää.

1. päivä rannalla

 

 

Levähdettyämme matkasimme pikkubussilla pohjoiselle rannikolle Las Terrenasin pieneen kaupunkiin. Rauhallisilla kauniilla hiekkarannoilla vietimme muutaman päivän.

 

Tässä tutkaillaan, olisiko sopivat bodyboarding aallokko

 

Muitakin "vesileikkejä" oli tarjolla

Kävimme myös Samanan lahdella ryhävalaita katsomassa. Näimme valaita, mutta valokuvasaalis jäi olemattomaksi, koska meille osui melkoinen merenkäynti, osa voi pahoin ja muut yrittivät horisonttiin tuijottamalla pysyä jotenkin tajuissaan.

Samanan lahti

 

Puun iäksi on arveltu yli tuhat vuotta.

 

Sama puu

 

Mitähän tässä tapahtuu? Kaksi nuorta miestä tuli huoneeseemme viidakkoveitsen kanssa - WC:n ovi lukkiutui sisältäpäin. Ensin he yrittivät saada lukkoa auki, mutta loppujen lopuksi täytyi kiivetä seinän yli toiselle puolelle ja niin voimme taas käyttää tätä kabinettia.

 

Katukuva Las Terrenasista

 

Liikenne oli huomattavasti vilkkaampaa silloin kun tässä kylässä menin moottripyörän tarakalle pankkiin sulkemisajan jälkeen.

 

 Pina Coladan (rommia, ananasmehua ja kookosmaitoa) empiiristä tutkimusta. Tämä oli toiseksi paras.

 

Rantaravintolan meren viljaa

 

Rantalomailun jälkeen matka jatkui kohti vuoristoa ja Rio Limpiota Haitin rajan tuntumaan. Matkan varrella pysähdyimme vaihtamaan rahaa,  Santiagossa rautakauppaostoksille  sekä tien varrella hedelmämyyjien kojussa. Conzalesin kotona söimme lounasta, koska ajateltu lounaspaikka olikin suljettu.

 

Mitenkähän tämä pitäisi tulkita?

 

Hedelmäostoksilla

 

Viimeiset n. 40 kilometriä istuimme kuorma-auton lavalla pakaasiemme kanssa.

 

Rio Limpioon saavuimme ennen pimeän tuloa, majoituimme ja sitten iltapalalle.

Tässä on kolmen naisen majatalo

 

Majatalomme terassilta

 

 

Terassin palkista roikkuu välipalabanaanit

Aamiainen klo 8 (sunnuntaina klo 9) ohjelman jako klo 9, tämä toistui joka päivä.

Ensimmäisenä päivänä teimme kylässä kiertoajelun  - kävellen.

 

Kylän raitilla

 

 

 

Päivä hedelmätarhalla

Istutimme banaanipuita

 

Maasta rapsuteltiin inkivääriä

 

Kompostin kääntämisestä ehti vielä raivaamaan viidakkoveitsellä kasvillisuutta kahvipensaiden tieltä

 

Tästä saadaan kaakaota

 

Retki vuoristoon, taustalla Rio Limpio

Tässä testasimme, miltä tuntuisi nousta koko päivän Nalga de  Mago vuorelle. Osa ryhmästä oli flunssassa ja se retki jäi sitten tekemättä.  Kolmen hengen ryhmä lähti kahden oppaan kanssa sitten korvaukseksi päivän retkelle vuorelle.

Minä en lähtenyt.

 

Pääsihän kylästä toki soittamaan kotiin...

ja sähköpostia voi lähettää. Kylässä oli internet-keskus, jossa oli viisi konetta, mutta kolme niistä toimi. Nuoriso näytti pelaavan kuten kaikkialla muuallakin ja opiskelevan. Netti toimi jos oli aurinkoinen päivä, nykyajan tekniikkaa aurinkopaneelien avulla.

 

Eräänä aamuna kahvitilalle lähtiessä meitä odottivatkin muulit ja hevoset. Jaaha, valjaat eivät näyttäneet kovin vakuuttavilta, mutta  toimivat. Köysinippu vain tuppasi välillä putoilemaan. Siitä onkin kulunut jo joitakin vuosia kun olin tyttäreni kanssa ratsastamassa.

 

 

Meitä niin nauratti! Kahvitilalle ratsain, eipähän jalat kastuneet purojen ylityksissä

 

Kahvipensaat muun kasvillisuuden katveessa

Kahvitilan aluskasvillisuutta. Päädyimme Ahkeraliisaan.

Kävimme paikallisessa koulussa, kaikki luokat eivät olleet paikalla, koska osa opettajista oli vuorollaan hakemassa palkkaansa läheisestä kaupungista.

Jokiretkellä poikkesimme korintekijä Puritan luona ja ostimme melkein kaikki korit.

Taidekäsityöverstaasta lähti Suomeen kasa puukauhoja, salaattiottimia, sisiliskoja yms.

Osallistuimme  erilaisiin arjen askareisiin kuten papujen kuorinta, maissin jauhanta, kahvin ja kaakaon paahto.

 

Tässä on sitten lautasella niitä papuja ja maissia

 

Lisäksi osallistuimme kukin omaa alaa tai harrastuspiiriä lähellä olevien kerhojen toimintaan.

 

Iltanuotiolla hedelmätarhalla

Nuotioillallisen valmistelua

 

Chicho lätyn paistossa ja ihan oikea Muurikka

 

Mamajuana, paikallinen lääke lähes kaikkiin vaivoihin. Yrttejä, oksia yms ja rommia.

 

 

Olihan kylässä juhliakin: nuorten juhla, jossa annettiin ysävän päivän lahjoja. Varsinainen ystävän päivä oli jäänyt juhlimatta kuoleman tapauksen vuoksi.

Viimeisenä sunnuntaina oli kulttuuritalossa juhla meitä suomalaisia varten. Paikalla oli suurimmaksi osaksi kylän nuorisoa. Korvatulpilla oli taas käyttöä muuten kuulo olisi mennyt ERITTÄIN  kovaäänisestä rumpumusiikista. Yleisin tanssi näytti olevan merengue, askelikoltaan melko yksinkertainen verrattuna esimerkiksi salsaan, mutta taitajat kehittävät erilaisia koreografioita. Viehätys lieneekin lantiossa, mikä meillä suomalaisilla on hieman piilossa, lantion sijaan heiluu koko kroppa.

Meidän oli tarkoitus tanssia letkajenkkaa, mutta se jäi kuitenkin aikomukseksi.

 

 

Lähtö Rio Limpiosta

Kuorma-auton lavalla Lomaan ja sieltä Santo Domingoon paikallisella bussilla melussa ja kylmässä. Radio soi niin kovaa kuin vain ääntä lähti ja ilmastointi  täysillä ihan paikalliseen tapaan. Villasukat jalassa ja pipo tai huppu päässä, jollakin oli villakalsarit kaulassa. Olimme varmasti tosi huvittava näky erilaisten viritelmien kanssa. Paikalliset istuivat tyytyväisinä t-paidassa, mutta miten me pohjoisesta lumen ja jään maasta voimme palella!!!   Onneksi ilmastointilaite kuulemma meni rikki ja vaihdoimme toiseen bussiin, siinä ei ollut ihan niin kylmä ja radiokin oli hieman pienemmällä.

 

 

Majoituimme pariksi päiväksi samaan hotelliin kuin matkan alussa nauttimaan vielä auringon lämmöstä ja merestä.

 

 

Kaikki hyvä kuitenkin  loppuu ja  edessä oli yölento. Kone lähti n. 2,5 tuntia myöhässä.  Ruoka jaettiin aivan matkan alussa ja heti sen jälkeen otin käyttöön  villasukat, korvatulpat, silmälaput ja niskatyynyn. Nukuin lähes koko matkan.
Matkalaukut jäivät Pariisiin, ne tulivat sunnuntaiaamuna taksilla kotiin.
Matkan jälkeen oli pitkään haikea ja ontto olo, nukutti tosi raskaasti ja unet olivat outoja.

Matka sujui aivan loistavasti, pieniä kommelluksia ja sattumuksia tuli sopivasti matkan mausteeksi.

Nyt vasta yli viikko paluun jälkeen on vihdoin rantautunut takaisin, mutta nyt kaiken matkustamisen ja löhöilyn  jälkeen kroppa huutaa oikein kunnon hikiliikuntaa.

Ehkäpä juuri noiden ennen matkaa olevien hankaluuksien vuoksi olin hieman mietteliään poissaoleva, en rynnännyt aamusta iltaan joka paikkaa tutkimaan kuten yleensä matkoilla. No, oli ihan terveellistä ottaa välillä rauhallisemmin.

 

Tässä violetilla piirrettynä koko reitti

 

Tärkeimmät matkatavarat tropiikissa ovat: villasukat, villapipo, korvatulpat ja hyönteiskarkote. Jo pärjää!