Aamiaisen jälkeen lähdimme suurin toivein korjauttamaan Penan rikkoutuneita silmälaseja Tapiolalta saamiemme ohjeiden mukaan, Naapurikaupungilla liikkuvalta poliisilta saimme neuvot, miten löytää optikkoliike. Ovessa oli lappu, jossa kerrottiin liikkeen olevan auki vasta kello 16-20. Päätimme mennä läheiseen Perugian kaupunkiin katsomaan, josko siellä olisi joku optikko työssä aamupäivällä. Ennen sitä etsimme kuitenkin rautatieaseman, jolle Piritta tulee huomenna Roomasta. Kyllä kysyvä tien löytää. Jatkoimme matkaa Perugiaan, taas kyseltiin ja saimme ohjeita italialaiseen tapaan annettuna.

Kolmannella kerralla löysimme liikkeen, mutta kas omistaja oli lähtenyt siestalle ja palaisi kello 16. Penalta paloi pinna ja hetken murjotettuamme totesimme: "Maassa maan tavalla tai maasta pois".  Lämpöä oli 33 astetta, ei sitä paljon jaksanut enää kierrellä. Pakostakin tulee mieleen, miten mikään voi toimia, kun aamulla mennään töihin jos huvittaa ja sitten mennään kolmeksi tunniksi päiväunille ja aloitetaan taas työt, kun muualla maailmassa ollaan päivän työt tehty.

Perugian kujia, samanlaisia kuin  Assisissa, kuljettuamme päätimme palata takaisin Santa Maria degli Angeliin, koska se kuitenkin olisi lähempänä kuin Perugia, jollemme saisi heti laseja korjatuksi, niin ne olisi helpompi noutaa sieltä seuraavana päivänä. Kello 16 olimme oven takana, myyjänä ollut tyttö ei kuitenkaan ollut korjaustaitoinen, mutta ystävällisesti antoi meille osoitteen missä mahdollisesti saisimme keskiviikkona lasit korjatuksi. Että se siitä Eurooppa vuonna 2006. Eläköön Berlusconi.

Lasit ovat edelleen mustalla eristysnauhalla kursittu kokoon.

Palasimme huoneistoomme ja ovi oli auki, valot paloivat. Siivoja oli käynyt hakemassa ainakin roskiksen, muuta siivousta emme huomanneet. Marja Liisa lähti respaan  ilmoittamaan tilanteesta. Respan tyttö sanoi vain kyselevänsä, hän ei tiedä mitään.

Kun on tarpeeksi suivaantunut, niin kaikki muukin rupeaa ärsyttämään. Raput olivat täynnä roskia ja hämähäkin seittejä, joten Marja Liisa otti harjan ja lähti siivoamaan kolme kerrosta ulkportaita. Harja oli surkea, varsi ei pysynyt paikallaan, siispä taas respaan kysymään onko parempaa harjaa. No, respan tyttö totesi, että ei ole, ehkä huomenna kannattaa kysyä siivoojalta. Marja Liisa totesi tytölle: "All works in this place  as before in Sowiet Union". Oliko lause oikein tai ymmärsikö tyttö, se jäi epäselväksi. Ei tämä hänen vikansa ole, mutta toivottavasti hän kertoo pomolleen.

Tämä päivä on taas selvästi näyttänyt, mikä ero on omatoimimatkalla ja järjestetyllä seuramatkalla. Hatunnosto matkatoimistoille.

Maisema huoneistostamme  on kuitenkin  edelleen aivan upea.