Ensimmäisinä vuosisatoina kristinuskon historiassa loppiainen oli jouluakin tärkeämpi juhlapäivä. Nykyään sitä pidetään joulunajan päätöspäivänä.
Illalla kävin katsomassa loppiaisnäytelmän.
Viisaat miehet tulivat itäisiltä mailta Jerusalemiin kunnioittaakseen vastasyntynyttä lasta, jota he pitivät luvattuna Messiaana, juutalaisten kuninkaana. Tietäjät tiedustelivat kuningas Herodekselta lapsen olinpaikkaa, mutta tämä hämmästyi eikä tiennyt lapsesta. Hän pyysi tietäjiä ottamaan asiasta selvää ja kertomaan palatessaan hänellekin.
Tietäjät löysivät Jeesus-lapsen luo seuraamalla suurta tähteä, jota kutsutaan Beetlehemin tähdeksi. Päästyään perille he kumarsivat lasta ja antoivat hänelle kallisarvoisia lahjoja: kultaa, mirhaa ja suitsuketta. Unessa enkeli kuitenkin varoitti heitä paluumatkallaan menemästä Herodeksen luo, joten he palasivat toista tietä takaisin omalle maalleen.
Kun Herodes huomasi, että tietäjät eivät palanneet ja itse paholainen kävi kuiskuttelemassa vallan menettämisestä antaen toimintaohjeita. Pelokas Herodes ei voinut kuvitellakaan menettävänsä valtansa vastasyntyneelle kuninkaalle ja paholaisen kuiskeita kuunneltuaan, hän tapatti kaikki alle 2-vuotiaat poikalapset.
Tämä kohtaus on aina vaikuttanut voimakkaasti ja niin nytkin.
Kiitos kaikille esiintyjille ja ennen kaikkea Gertraudelle. Hän jaksaa vuodesta toiseen harjoituttaa näytelmää.
Protestanttisella alueella puhutaan itämaan tietäjistä kun taas katolisella alueella he ovat kolme kuninkasta: Kaspar, Balthasar ja Melkior.
Michel Tournier: Kolmen kuninkaan kumarrus (suom. Annikki Suni), kertoo enemmän tietäjistä.
Myös lukuisat taiteilijat ovat varhain muovanneet käsitystämme tästä loppiaisen tapahtumasta. Länsimaisessa maalaustaiteessa kuninkaat alkoivat esiintyä varsinaisesti 900-luvulla.
Kuva osoitteesta:
http://commons.wikimedia.org/wiki/Image:Giotto_-_Scrovegni_-_-18-_-_Adoration_of_the_Magi.jpg
-ML
Kommentit