Otimme ilolla vastaan kutsun häihin entiseen koulukuntaani, joka on nykyään kaupunki. Kouluajoista on aikaa kulunut yli neljäkymmentä vuotta ja sinä aikana olen vain muutaman kerran poikennut paikkakunnalla, joten maisemat ovat noista ajoista muuttuneet, mutta kirkon sentään löysin, olinhan päässyt siellä ripille. Kaunis puukirkko on vihitty käyttöönsä 2.6.1839, viimeisin korjaustyö on tehty kirkon 150-vuotisjuhliin.

Kauniita tussipiirroksia kaupungin vanhoista ja nykyisistä taloista yms. löytyy täältä.

Morsiuspari oli herttainen ja kaunis kuten yleensäkin. Hääjuhlaa vietettiin paikallisessa Maamiesseurantalossa perinteiseen tapaan ja nykypäivää kun eletään, niin suvuissa on eronneita pareja. Täällä he kaikki exät ja nykyiset juhlivat ja tanssivat sopuisasti keskenään.

Ennen muinoin häät tanssittiin haitarin ja viulun säestyksellä, mutta nyt lavalle tuodaan jos jonkinmoista soitinta, vahvistinta ja johtoja ristiin rastiin. Soitto ja laulu jatkui vielä lähdettyämme.  Jalat ainakin kesti tanssimisen  kymmenen sentin koroilla, eivät varmaankaan olisi kestäneet aamuun saakka kuten joskus nuoruudessa.

Runsaan ruokailun lisäksi tarjolla oli tietenkin sahtia. Muistan lapsuudestani äitini tehneen samanlaista, ainoata oikeaa sahtia (mielestäni), punaruskeaa, läpikuultavaa ja viljalta tuoksuvaa. Näytti se myös toimivan kuten oletettiin.

Kiitokset  kutsusta, oli oikein mukava olla hääjuhlassa mukana ja vielä kerran ONNEA HÄÄPARILLE yhteiselle taipaleelle.