Colmar kuului matkakohteisiimme Mathias Grünewaldin Isenheimin alttarimaalausten takia.
Isenheimin alttari on suuri polyptyykki, joka on maalattu Elsassissa sijaitsevan Pyhän Antoniuksen luostarin sairaalan kappelia varten. Ovien ulkopinnalle on maalattu ristiinnaulitseminen.
Ovet avattiin sunnuntaisin, jolloin näkyviin tulivat Marian ilmestystä, Jeesuksen syntymää ja ylösnousemusta esittävät maalaukset. Juhlapyhinä myös sisimpänä oleva veistetty corpus oli näkyvissä. Kaikista länsimaisen taiteen kiusatuista Kristus-hahmoista Grünewaldin ristiinnaulittu on hätkähdyttävin. Maalaus ei ole pelkästään pyhimyskultin ilmentymä vaan se heijastaa myös syvällisempää käsitystä ruumiillisesta kärsimyksestä. (Honour & Fleming: Maailman taiteen historia).
Alttaritaulu on tässä entisessä dominikaaniluostarissa olevassa museossa.
Reinin varrella, Saksan rajalla sijaitseva Alsacen maakuntaa on Ranskan omintakeisin maakunta. Vuosituhansien ajan kaksi naapuria on kiistellyt alueesta kiivaasti samalla Alsace tai saksalaisittain Elsass, on imenyt rajanaapureiden parhaat puolet. Keskellä vehreää, viinitarhojen värittämää kulttuurimaisemaa kohoaa ihmeen kaunis Colmarin kaupunki.
Viininviljely on vuosisatojen ajan ollut Alsacen tärkein ja tunnetuin elinkeino ja Colmar on viinikaupan keskus. Määrällisesti Alsacen sato on Ranskan suurin, mutta viinit ovat silti korkealaatuisia. Alueella käytetään enimmäkseen saksalaisia rypälelajikkeita.
Kaupungissa on nähtävillä koko maakunnan arkkitehtuurin kavalkadi talojen päätykolmiot hirsiristikkoineen ja kukkaistutuksineen tuovat paikoitellen mieleen operetin kulissit. Taidokas restaurointi on herättänyt eloon mm. Pikku-Venetsiana tunnetun, kanavien ja joen halkoman kaupunginosan.
Täälläkin olisi kulunut helposti viikko.
Lähdimme Colmarista Strasbourgin suuntaan, heti kaupungin ulkopuolella oli tämä "Vapauden patsas", jonka takapuolen näimme. Kaupunkiin sisään olisi pitänyt tulla tästä suunnasta. Patsaan tarinaa emme tiedä.
maanantai, 18. helmikuu 2013