Kuopiosta Posiolle

 

Hiljainen kansa Suomussalmella, Reijo Kelan teos

 

Kitkan rannalla kaunis mökki

 

Loimulohta,

muurinpohjalättyjä ja nokipannukahvia - kunnon gourmet-aterioita.

Tunturiin

Teksti opastaulusta

Päätin kokeilla tätä reittiä, kummitusta en tavannut. Ensin ylös Riisitunturille, sitten alas soita ja lampia kiertäen ja  takaisin ylös tunturiin. Käytin aikaa melkein viisi tuntia, pysähtelin, katselin, kuuntelin, ihmettelin, kuvasin ja söin mustikoita. Olisi pitänyt varustautua eväillä ja hiukan enemmän vettä olisi ollut tarpeen kuumana päivänä.

Pitkospuita rinteessä ja

...suolla. Täällä oli hyvin erikoinen tunnelma. Taustalla suoniittylatoja.

Suolampi

 

Punaista sammalta

 

Karhunkallopetäjä

Teksti opastaulusta

Reitti oli helppokulkuinen, rauhallinen, muita vaeltajia ei ollut kovin montaa, hellesää, söin mustikoita runsasti ja muutaman hillan maistoin. Hillat eivät olleet ihan kypsiä, mutta pari poimijaa kulki yhdellä suolla isojen ämpärien kanssa.

Minussa asuu pieni erakko, nautin hiljaisuudesta ja yksin kulkemisesta. Olen aina haaveillut siitä, että pääsisin  kerran vuodessa edes viikoksi yksin erämaahan.

 

Violettipantainen poro kuljeskeli pihapiirissä ja nukkui ikkunan alla.

 

Savusauna lämmitettiin joka ilta. Saunoessa hupsahti helposti kaksi tuntia, mutta ilman saunahattua ei onnistuisi. Talviturkki katosi Kitkan veteen, viimevuotinenkin meni samalla.

Lämmin kiitos isäntäväelle,  ML ja P

-ML